perjantai, 20. marraskuu 2009

princess hates himself

ja mitä tänään?

tyhjiä lupauksia ehkäpä.
En vaadi hyvääkohtelua,mutta se olisi kivaa vaihtelua.
Tai jos kohtelisitte minua kuin tavallista ihmistä. Miten tavallista ihmistä sitten kohdellaan. - En tiedä.
Olen lopen kyllästynyt siihen,että elämä vain potkii päähän

"joojoo nii ne kaikki sanoo kamoon jättikse su vai hä onksul masennus , viillä pääs auki vai eksnii tiet kyl joojoojoo!"

Sanon niille, "olkaa hiljaa ja jättäkää mut yksin"
En sano tätä tosissani, odotan vain että joku kysyy mikä mulla on.
Ei ne kysy. Lähtee pois ja totee et tyttöhän on vialline.

Hyvä huomio, te ootte musta tän tehny
Teidän takii oon tämmöne,
ku oon tämmöne ne aattelee et oon mieleltäni vajaa.
En vaa jaksa olla aina syypää.
Okei en varmaan olisi näin vittumainen jos antaisitte mulle ees vähän tilaa kasvaa.

täällä on niin hyviä psykologeja ja ammattiauttajia ja mitävielä kaikkii
puututaan pieniinki ongelmiin, me autetaan sua.

Miksette auta mua?
No mun lemmikki ei oo kuollu eikä isä ookkaan homo mut saaks mulla silti olla vaikeeta?
Koulussa oon maannu lattialla, itkeny ja huutanu, sanonu kuinka mul on paha olla.
Ne käskee nousemaan ja olemaan hiljaa.
Ettekö tajuu etten voi olla hiljaa ku juoksen mun tunteiden kaa kilpaa.

.. Kyllä ne mut vielä voittaa.

perjantai, 20. marraskuu 2009

perjantai

noinn

yksinäisin perjantai pitkään aikaan

mmitä, kuukausia kirjoitustaukoa
jokoha ajatus lentäis

perjantai, 10. huhtikuu 2009

:

Tämä oli taas yksi niistä päivistä,joina tiesin olevani yhteiskuntakelvoton. Taskussa oleva paperi kertoo siitä kuinka olen vaaraksi yhteisölle. Aamulla herätessäni ajattelin tämän päivän olevan parempi kuin ne noin. 1000 viimeisintä. Nyt tiedän että kaikista tulevistakin päivistä tulee yhtä hirveitä.

Jos omaisin tippaakaan syyttävämmän omantunnon olisivat asiat varmasti huomattavasti paremmin. En edes muista milloin viimeksi kaduin jotain. Tällä hetkellä minun pitäisi olla pahoillani siitä että käytön äidinkielenvihkoani päiväkirjana. Tarkemmin ajatellen minun pitäisi edes pyytää anteeksi sitä että saatoin satoja ihmisiä hengenvaaraan omalla varomattomuudellani.

Tämä on myös yksi niistä päivistä jolloin tajuan että mikään ei ole pysyvää. Nyt on varmaa vain se että tekomme muistetaan vielä pitkään. Kun ajattelen sitä tajuan että minun on pyydettävä anteeksi myös sinulta vaikka tosiaan teimmekin sen yhdessä

 

sunnuntai, 5. huhtikuu 2009

on siis kevät?

Kirkaankeltainen polkupyörä pihalla kello kahdeksalta aamulla ei tavallisesti herättäisi minussa tunteita, mutta tässä päivässä ei ole mitään tavallista. On taas yksi niistä päivistä joina emme tapaa. En haluaisi tunnustaa edes itselleni sitä kuinka tärkeä oletkaan minulle,ja vaikka emme ole puhuneet asiasta ääneen, molemmat tietävät sen.

Jopa muutaman päivän ero tuntuu hirveältä. Yritän nauttia joka hetkestä kanssasi sillä tiedän että yhteinen aikamme alkaa käymään vähiin. Tänään tajusin omistavani muutakin elämää kuin sinut. Hymyilin pitkästä aikaa, hypein vesilätäköissä ja nauroin, nauroin oikeasti. Nauruni oli pitkästä aikaa aitoa.

Noustessani pitkiltä tuntuvia lyhyitä portaita ajattelin mitä kaikkea välillämme on ja mitä tulee olemaan. Havahduin ajatuksistani vasta kun näin vaaleahiuksisen  hahmon portaiden yläpäässä. Piirteet olivat tutut, siinä seisoi ihminen jota olin tullut tapaamaan.

Tämänkin päivän selvisin ilman sinua

sunnuntai, 22. maaliskuu 2009

vihreetä valkosella ja hajanaisia ajatuksia

Hankaluuksia kirjoittaa kahta riviä pidempää tekstiä.
Haluun vaan kertoa että mulla on asiaa.
Mul ei oo päivittäisii rutiineita eikä mikään mee niinkuin sen on suunnitellut.
Todellisuudessa haluaisin vain kirjoittaa.
Mikä vitun todellisuus.
Nyt on vaikea jopa harhailla.
Kaikesta tuli niin selvää.
Jokainen meistä tarvitsee lääkkeitä.

Varastat ja olet yhteiskuntakelvoton.

Olen mitä vain.

Minusta ette tee jokatoista
Olen vain joku toinen

Voi miten väärää kaikki on

.. ismejä.


Miksen saa olla mitä haluan.

Pelkään eniten itseäni.
Sukupuolella on merkitystä.
Meitä sorretaan.

"Tuolla koulumenestyksellä et elätä itseäsi"    
Kuka hullu elää haluaisi?

Koulussa luvataan puuttua ongelmiin.
Hyvät ihmiset, puututte vääriin ongelmiin.

Kenelle tän muka kertoisin?

Tiedätte tietävänne, ette tiedä.

Halusin vaan kertoa että ootte niin väärässä.
Tiedän tietäväni mitä haluan tietää.