tyhjiä lupauksia ehkäpä.
En vaadi hyvääkohtelua,mutta se olisi kivaa vaihtelua.
Tai jos kohtelisitte minua kuin tavallista ihmistä. Miten tavallista ihmistä sitten kohdellaan. - En tiedä.
Olen lopen kyllästynyt siihen,että elämä vain potkii päähän

"joojoo nii ne kaikki sanoo kamoon jättikse su vai hä onksul masennus , viillä pääs auki vai eksnii tiet kyl joojoojoo!"

Sanon niille, "olkaa hiljaa ja jättäkää mut yksin"
En sano tätä tosissani, odotan vain että joku kysyy mikä mulla on.
Ei ne kysy. Lähtee pois ja totee et tyttöhän on vialline.

Hyvä huomio, te ootte musta tän tehny
Teidän takii oon tämmöne,
ku oon tämmöne ne aattelee et oon mieleltäni vajaa.
En vaa jaksa olla aina syypää.
Okei en varmaan olisi näin vittumainen jos antaisitte mulle ees vähän tilaa kasvaa.

täällä on niin hyviä psykologeja ja ammattiauttajia ja mitävielä kaikkii
puututaan pieniinki ongelmiin, me autetaan sua.

Miksette auta mua?
No mun lemmikki ei oo kuollu eikä isä ookkaan homo mut saaks mulla silti olla vaikeeta?
Koulussa oon maannu lattialla, itkeny ja huutanu, sanonu kuinka mul on paha olla.
Ne käskee nousemaan ja olemaan hiljaa.
Ettekö tajuu etten voi olla hiljaa ku juoksen mun tunteiden kaa kilpaa.

.. Kyllä ne mut vielä voittaa.

yksinäisin perjantai pitkään aikaan

mmitä, kuukausia kirjoitustaukoa
jokoha ajatus lentäis

Jos omaisin tippaakaan syyttävämmän omantunnon olisivat asiat varmasti huomattavasti paremmin. En edes muista milloin viimeksi kaduin jotain. Tällä hetkellä minun pitäisi olla pahoillani siitä että käytön äidinkielenvihkoani päiväkirjana. Tarkemmin ajatellen minun pitäisi edes pyytää anteeksi sitä että saatoin satoja ihmisiä hengenvaaraan omalla varomattomuudellani.

Tämä on myös yksi niistä päivistä jolloin tajuan että mikään ei ole pysyvää. Nyt on varmaa vain se että tekomme muistetaan vielä pitkään. Kun ajattelen sitä tajuan että minun on pyydettävä anteeksi myös sinulta vaikka tosiaan teimmekin sen yhdessä

Jopa muutaman päivän ero tuntuu hirveältä. Yritän nauttia joka hetkestä kanssasi sillä tiedän että yhteinen aikamme alkaa käymään vähiin. Tänään tajusin omistavani muutakin elämää kuin sinut. Hymyilin pitkästä aikaa, hypein vesilätäköissä ja nauroin, nauroin oikeasti. Nauruni oli pitkästä aikaa aitoa.

Noustessani pitkiltä tuntuvia lyhyitä portaita ajattelin mitä kaikkea välillämme on ja mitä tulee olemaan. Havahduin ajatuksistani vasta kun näin vaaleahiuksisen  hahmon portaiden yläpäässä. Piirteet olivat tutut, siinä seisoi ihminen jota olin tullut tapaamaan.

Tämänkin päivän selvisin ilman sinua

Varastat ja olet yhteiskuntakelvoton.

Olen mitä vain.

Minusta ette tee jokatoista
Olen vain joku toinen

Voi miten väärää kaikki on

.. ismejä.

Miksen saa olla mitä haluan.

Pelkään eniten itseäni.
Sukupuolella on merkitystä.
Meitä sorretaan.

"Tuolla koulumenestyksellä et elätä itseäsi"    
Kuka hullu elää haluaisi?

Koulussa luvataan puuttua ongelmiin.
Hyvät ihmiset, puututte vääriin ongelmiin.

Kenelle tän muka kertoisin?

Tiedätte tietävänne, ette tiedä.

Halusin vaan kertoa että ootte niin väärässä.
Tiedän tietäväni mitä haluan tietää.

ja aina vain uudelleen. . .

Vihaan itseäni